Meidän maalla

Meidän maalla
Elämää rintamamiestalossa

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kevättouhuja

Nyt riittää tekemistä. Haravointia olisi vaikka kuinka, mutta maa on vielä osin lumen peitossa ja lumettomat kohdat osin vielä jäässä, joten pikkupala kerrallaan haravoinnissa edetään.





Puusavottaa riittää niin paljon kuin jaksaa tehdä.





Lato odottaa katonpaikkaajia. Tähän latoon sopisi ihanasti rautasänky pitsilakanoineen ja hyttysverhoineen, kattoon kristallikruunu. Mutta minun täytyy nyt hiukan hillitä itseäni. Miehellekin pitää antaa varastonsa :P






Työn lomassa pitää välillä kierrellä omaa reviiriä. Meillä on pellon laidassa ihan pikkuinen metsänen. Juuri sen kokoinen ja näköinen, että sinne voi uppoutua ja piiloutua sisälle. Katsella, kosketella, kuunnella ja haistella. Syksyllä maistellakin. Metsän isoin puu antaa halaajalleen voimia.

2 kommenttia:

  1. Kylläpä on hieno lato ja kun korjaatte katonkin. Kyllä minullakin on välillä metsää ikävä, mutta näin on kuitenkin hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon niin onnellinen, kun meillä on tuota oikeata metsää tässä pihan kulmalla. Sinne on hyvä mennä. Sitä kaipasin kaupungissa minäkin! Lato on hieno ja kantavat palkit vahvat ja terveet, samoin seinät.

      Poista

Kiva, kun kommentoit!