Meidän maalla

Meidän maalla
Elämää rintamamiestalossa

lauantai 18. toukokuuta 2013

Pihalla

Pieni kierros ulkona osoittaa sen, että talvesta on selviytynyt hyvin lempikasvini vuorenkilpi. Muista ei vielä näy kuin pienenpientä aavistusta, jos sitäkään. Padat ovat talven jäljiltä vielä kumollaan, mies saa ne kääntää, kunhan kotiutuu työreissulta. Kesäisin patoihin kertyy sadevettä pieniksi lähteiksi kukkien keskellä...





Pihasta on vielä iso osa haravoimatta, ja osa kalusteista ei ole vielä maan märkyyden vuoksi päässyt oikeille paikoilleen. Istuskella ulkona toki jo voi:





Aitasta tehdään kesähuone, kunhan se saadaan tyhjennettyä ja siivottua (voi mennä johonkin toiseenkin kesään)... Voin kuitenkin sieluni silmin kuvitella sen valmiina; pitsiverhot liehuvat oviaukossa, kynttiläkruunu koristaa huonetta, puusohvalla voi ottaa päiväunet sateen ropistessa katolle, päiväkahvit juodaan sinivalkoisista kupeista aitan pöydän ääressä......aah!

4 kommenttia:

  1. Tuollaisen aitta-kesähuoneen minäkin haluaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ajatuksenakin aitan laitto kesähuoneeksi on ihana :)

      Poista
  2. Aitasta tulee varmasti ihana.
    Minä yritän laittaa pihaa kuntoon, mutta märkä syksy aiheutti aika paljon vahinkoa. Kanadanruusuissa ei ole elonmerkkejä ja bellikset ovat hävinneet, osa sipuleista mädäntyi jo syksyllä jne... Tiedäthän, että viherpeukaloni on keskellä kämmentä ja pinnani lyhyt, joten taas taitaa piha jäädä aika tyhjäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi että. Mulla tais kuukahtaa saniaiset ja olisin niin mieluusti halunnut niitä pihaani :(

      Poista

Kiva, kun kommentoit!